Vakiinnuttamis-, monistus- ja juurrutusalustat selitettynä
Kasvien kudosviljelyä harvoin tehdään alusta loppuun yhdellä kasvatusalustalla. Sen sijaan viljelyt kulkevat usein useiden vaiheiden läpi, joista jokaisella on oma biologinen tavoitteensa.
Kolme tärkeintä vaihetta ovat vakiintuminen, lisääntyminen ja juurtuminen. Näiden vaiheiden ymmärtäminen tekee kudosviljelystä paljon helpompaa hallita.
Vaihe 1: Vakiintuminen
Vakiintuminen alkaa, kun alkuperäinen kasvin osa tuodaan steriiliin viljelyyn.
Tässä vaiheessa ensisijaiset tavoitteet ovat yksinkertaisia:
- pitää kasvin osa elossa
- saada kontaminaatiosta vapaa viljely
- edistää vakaata kasvua
- antaa kasvin osan toipua steriloinnista
Tuoreet kasvin osat ovat usein kokeneet huomattavaa stressiä. Lehtiä on ehkä poistettu, kudosta on leikattu ja kasvi on käynyt läpi kemiallisen pintasteriloinnin. Tästä syystä vakiintumisvaihe ei välttämättä ole aikaa, jolloin kasvuversojen lisääntymistä pyritään maksimoimaan. Onnistunut vakiintumisviljely on yksinkertaisesti sellainen, joka pysyy puhtaana ja alkaa tuottaa tervettä uutta kasvua.
Vaihe 2: Lisääntyminen
Kun viljely on vakiintunut, tavoite muuttuu. Sen sijaan, että ylläpidettäisiin yhtä kasvuversoa, kasvattaja haluaa tuottaa useita. Lisääntymisalustoissa on usein voimakkaampi sytokiniinivaikutus. Sytokiniinit aktivoivat olemassa olevia silmuja ja voivat edistää uusien kasvuversojen kehittymistä. Kun kasvuversoja on kehittynyt riittävästi, viljely voidaan jakaa ja siirtää tuoreeseen lisääntymisalustaan. Tätä prosessia kutsutaan uudenviljelyksi. Toistuva uudenviljely voi muuttaa yhden onnistuneen kasvin osan moniksi yksittäisiksi taimiksi.
Milloin viljelyt tulee uudenviljellä?
Viljelyt eivät saa jäädä ikuisesti samaan alustaan.
Ajan myötä:
- ravinteet kuluvat
- sokeri loppuu
- geeli voi kuivua
- jäteaineet kertyvät
- kasvuhormonien vaikutus jatkuu
Ihanteellinen väli riippuu lajista ja kasvunopeudesta. Sen sijaan, että seurattaisiin pelkkää kalenteria, tarkkaile kasveja. Terveet ja aktiivisesti kasvavat kasvuversot ovat yleensä parempia uudenviljelyyn kuin heikot tai stressaantuneet kudokset.
Vaihe 3: Juurtuminen
Lisääntymisvaiheessa tuotettu kasvuverso ei ole automaattisesti valmis poistettavaksi kudosviljelystä. Se tarvitsee yleensä toimivan juuriston. Juurtumisvaiheessa hormonitasapainoa muutetaan juurten alkamista ja pitenemistä edistämään. Auxiineja, kuten IBA:a, käytetään usein tähän tarkoitukseen. Tavoitteena ei ole enää tuottaa mahdollisimman monta kasvuversoa. Sen sijaan tavoitteena on tuottaa vahva yksittäinen taimi, joka pystyy selviämään viljelyastian ulkopuolella.
Miksi ei käytäisi yhtä alustaa kaikkeen?
Alusta, joka tuottaa erinomaista lisääntymistä, voi estää juurtumista. Juurtumista varten optimoitu alusta voi tuottaa hyvin vähän kasvuversojen lisääntymistä. Kasvin kehitys muuttuu ravinne- ja sokeripitoisuuksien sekä hormonitasapainon mukaan. Eri vaiheiden käyttäminen antaa kasvattajan hallita näitä kehityssignaaleja.
Hyvä tapa ajatella järjestelmää on:
Vakiintuminen → Selviytyminen ja puhtaus
Lisääntyminen → Lisää kasvuversoja
Juurtuminen → Itsenäisen kasvin rakentaminen
Sopeutuminen → Sopeutuminen normaaleihin kasvatusolosuhteisiin
Tämä järjestys on yksi mikroviljelyn perusperiaatteista.
