BAP vs NAA vs IBA: Aloittelijan opas kasvien kasvunsääteisiin
Kasvuhormonit, joita kutsutaan usein lyhenteellä PGR, ovat yhdisteitä, jotka vaikuttavat siihen, miten kasvisolut kasvavat ja kehittyvät. Soluviljelyssä hyvin pienetkin muutokset PGR-pitoisuudessa voivat vaikuttaa siihen, tuottaako kasvinosasta versoja, juuria, kalusta vai hyvin vähän kasvua.
Kolme yleisesti käytettyä PGR-yhdistettä ovat BAP, NAA ja IBA.
Niiden roolien ymmärtäminen tekee soluviljelyalustojen ymmärtämisestä paljon helpompaa.
BAP
BAP, joka tunnetaan myös nimellä 6-bentsyyliaminopuriini tai bentsyyliadeniini, kuuluu sytokiinien nimiseen kasvihormoniryhmään. Sytokiinit liittyvät vahvasti solujen jakautumiseen ja versojen kehitykseen.
Soluviljelyssä BAP:ia käytetään yleisesti seuraavien edistämiseen:
- lepotilassa olevien silmujen aktivoimiseen
- uusien versojen muodostumiseen
- olemassa olevien versojen lisääntymiseen
- kärjen hallitsevuuden vähentämiseen
Kun tavoitteena on tuottaa useita versoja yhdestä kasvinosasta, soluviljelyalustaan lisätään usein sytokiinia, kuten BAP:ia. Liiallinen sytokiini voi kuitenkin aiheuttaa epätoivottuja vaikutuksia, kuten hyvin tiivistä kasvua, huonosti piteneneviä versoja tai hyperhydriisyyttä.
Siksi enemmän BAP:ia ei automaattisesti ole parempaa.
NAA
NAA eli 1-naftaleenietikkahappo on synteettinen auksini.
Auksinit vaikuttavat muun muassa seuraaviin prosesseihin:
- solujen laajenemiseen
- juurten alkamiseen
- kaluksen muodostumiseen
- johtosolukon kehitykseen
- juurten ja versojen välisiin vuorovaikutuksiin
Soluviljelyssä NAA:ta käytetään usein pieninä pitoisuuksina yhdessä sytokiinin kanssa. Auksini- ja sytokiinitasapaino voi vaikuttaa viljelyn kehityssuuntaan. Suhteellisen korkeamman sytokiinipitoisuuden sisältava alusta voi suosia versojen tuotantoa, kun taas auksiinin vaikutuksen lisääminen voi kääntää vasteen kohti kalusta- tai juurikehitystä. Tarkka vaste vaihtelee huomattavasti lajien välillä.
IBA
IBA eli indoli-3-butyriinihappo on toinen auksiini. Se tunnetaan erityisen hyvin juurten alkamista edistävistä ominaisuuksistaan. Tästä syystä IBA:ta liitetään usein soluviljelyn juurtumisvaiheeseen.
Kun versoja on lisääntynyt riittävästi, ne voidaan siirtää alustaan, jossa on matalampi sytokiinitaso ja juurtumista suosiva auksiinirakente. Tämä edistää juuriston muodostumista ennen siirtoa viljelyastiaan.
Miksi auksiinin ja sytokiinin suhde on tärkeä
PGR-yhdisteet toimivat harvoin yksinään. Usein tärkeintä on eri hormoniensa välinen suhde.
Yksinkertaistettu tapa ajatella asiaa on:
Korkeampi sytokiinin vaikutus → versojen muodostus
Tasapainoinen auksiini- ja sytokiinivaikutus → kalus tai sekalaistunut kehitys
Korkeampi auksiinin vaikutus → juurten muodostus
Todelliset kasvit ovat monimutkaisempia kuin tämä yksinkertaistettu malli, mutta se on hyödyllinen lähtopiste. Erilaiset suvut, lajit ja jopa yksittäiset lajikkeet voivat reagoida samaan PGR-yhdistelmään eri tavoin.
Perustaminen, lisääntäminen ja juurtaminen
Tyypillisessä soluviljelyprosessissa voidaan käyttää eri hormoniympäristöjä eri vaiheissa.
Perustaminen
Tavoitteena on saada puhdas ja elinvoimainen viljely. PGR-pitoisuudet ovat usein maltillisia, koska voimakas lisääntyminen ei ole vielä etusijalla.
Lisääntäminen
Tavoitteena on lisätä versojen määrää. Sytokiinit, kuten BAP, ovat tämän vaiheen aikana yleisesti tärkeinä.
Juurtaminen
Tavoite siirtyy versojen tuotannosta juurten kehitykseen. Auksineja, kuten IBA:a, käytetään usein tämän vaiheen aikana.
Miksi kokeilua on silti tarpeen
Yleistä PGR-reseptiä, joka toimisi optimaalisesti jokaiselle kasville, ei ole. Monstera, alocasia, orkidea ja puuvartinen kasvi voivat kaikki reagoida eri tavoin. Jopa saman lajin kaksi lajiketta voivat käyttäytyä eri tavoin. Hyvä soluviljely yhdistää siis vakiintuneet protokollat tarkkaan havainnointiin ja hallittuun kokeiluun. Muuta mahdollisimman vain yhtä muuttujaa kerrallaan ja pidä kirjaa tuloksista. Näin yleisestä protokollasta tulee vähitellen luotettava lajikohtainen protokolla.
